tiistai 25. tammikuuta 2011

Onko näytöksen jälkeistä elämää?

Näytökset saatiin kunnialla läpi ja koko porukka saa olla syystäkin itsestään ylpeä. Kaikki meni h-hetkellä hyvin ja valmistelujen itku ja hammasten kiristys maksoivat itsensä tuplana takaisin. Nyt on aikalailla tyhjiin imetty olo, onhan koko tähänastinen talvi mennyt eläessä ja hengittäessä tämän projektin tahtiin.



Organisaatiokyvyn ajoittainen hajoaminen ja yhteisvastuun kantaminen olivat välillä hieman raskaita taakkoja kantaa. Hyvin voi oman perseen ryssiä syteen ja saveen, mutta kun pelissä on yhteinen projekti ja onnistuminen, ei voi lusmuta entiseen tapaansa. Ei missään tapauksessa riittänyt, että omat vaatteet ovat valmiina, kaikki muu järjestely täytyi myös hoitaa ja saada onnistumaan. Ison projektin onnistunut läpiveto ja toimittaminen valoivat itseluottamusta ja uskoa omiin taitoihin ja kykyihin. Erityisesti stressinsietokyky kasvoi entisestään, menihän koko joululomakin niin sanotusti pipariksi kaiken huolehtimisen takia.



Mitä valmistusprosessiin tulee, mie sain kaiken hoidettua kunnialla. Yhden asun housut jouduin huolittelemaan kotiompelukoneella, joten jälki ei ole niin ammattimaista kuin olisin halunnut. Mutta täytyi mennä sillä mitä tarjolla, valmistinhan housut suurimmaksi osaksi Lapin ateljeessa.

Näytösasujen valmistuksessa oli parempi, että tein kolmen asun sijasta kaksi. Kaikkien työskentelyvauhti on erilainen ja minulle kuusi viikkoa on yksinkertaisesti liian vähän kolmen asun valmistamiseen. Mieluummin tein kaksi (kolmiosaista) asua niin hyvin, että sinne sisällekin kehtaa kurkata, kuin kolme vauhdissa sutaistua viritelmää, joita ei kehtaa esitellä edes äidilleen.



Ensi kerralla tekisin toisin muutamia elämäntapoihin liittyviä seikkoja. Nimittäin, olisi ihan mahtavaa tyhjentää stressaantunut mieli vaikkapa liikunnalla tai joogalla mieluummin kuin viinalla. Aikatauluttaisin myös tekemisiäni paremmin: nyt jäi vähän harmittamaan, kun se kaikista poikkitaiteellisin ja haastavin asu jäi tekemättä. Minkäs teet, kun aloitin valmistuksen helpoimmasta päästä. Olisi ehkä sekin pitänyt tuumailla toisin. Tulevaisuudessa olen parempi tekemään ja olen ehkä kasvanut yli heikoista hermoistani tai oppinut hallitsemaan ylikiehuvaa temperamenttiani, sen kanssa tapellessa kun tuhraantuu tuota kallista aikaa.



noniin vittu. nyt tämä asia saa minun puolesta hautautua jonneki syvälle. ei jaksa enää päristä ja ihmetellä. kiittimoi. kahdesta ensimmäisestä kuvasta kiitokset Lintusen Kallelle ja kahdesta viimisestä Markkaselle.