Nonni. Nyt olen miettinyt ja pohtinut, vääntänyt ja kääntänyt tätä kouluasiaa ja tuntuu että väliaika on paikallaan. Katastrofin ainekset olivat käsillä, kun hommat kasaantuivat ja stressaantunut mieli väänsi kaikesta hankalaa. Hetiko mie päätin, ettei meikän tarvi olla täällä jollen halua, olo helpottui. Siis päästin irti pakontunteesta. Tämä sattui vahingossa, mutta osaisinpa tehdä sen jatkossa tietoisesti. Ainakin voin koittaa ens kerralla kun tuntuu hankalalta.
eikhän se tästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti