Varsinainen kurssityö saa odottaa vielä jalostumistaan kankaasta tuotteeksi, nimittäin pohjoisen ateljeeni saumuri on sanonut sopimuksen irti totaalisesti. Selväähän on, etten monen tunnin työtä pilaa kotikoneen siksakilla.. Trikooseen nimittäin olen painanut ja sehän suorastaa vaatii saumuria.
Testipainokankaatkin ovat päätymässä järkevään käyttöön. Ompelin nimittäin laukun kokeilusta ja olen tyytyväinen siihenkin. Kangaskasseja kun ei ikinä ole liikaa.
Koska luonnonvalkoista puuvillakangasta ei ollut riittävästi, tein takaosasta mustan. Ompelin laukkuun myös vuoren ja vanut väliin, koska halusin siitä kestävän. Testipaino oli nimittäin tehty aika ohuelle kankaalle ja se ei olisi kovaa käyttöä kestänyt kovinkaan kauaa. Tottakai haluan että painokuosini säilyy kiveen hakattuna iäisyyden!
Tämä vihreäkin on silkkaa kokeilua, mutta siitäkin varmaan syntyy jotain. Ellen muuta keksi, niin tungen tämänkin kankaan kassiksi. Toivottavasti jotain muuta, niitä kangaskasseja nimittäin VOI tursuta korvistakin.
Summa summarum: kurssi oli todella kiinnostava, alkukankeuksien jälkeen tietenkin. Ei olis nimittäin YHTÄÄN kiinnostanu pyöritellä peukaloita ensimmäisiä neljää viikkoa jaksosta ja kahdella viimeisellä tehdä duunia kuin pieni eläin. Mutta tietenkin ne alkukankeudetkin piti käydä läpi, ei siitä muuten ois kurssia tullut. Itsekin olen enempi sitä tyyppiä, joka vaan menee ja tekee ja kouhottaa ja sitte ihmetellään miksei tämä juttu nyt toimi. Eli hyvä toisaalta oli istuksia vaan neljä ekaa viikkoa. Valmista tuli kuitenkin.
Tekniikka on nyt hallussa ja tästä sain uuden työkalun käyttööni. Tulen varmasti tulevaisuudessakin painamaan ainakin lisää sydämiä. c; Sitä odotellessa..
